Ajattelemme, että kaikilla syntymä on alku ja kuolema on loppu. Teologit ja metafyysikot ovat kiistelleet ja väitelleet aiheesta niin kauan kuin ihmismuistia riittää, joten miksi sanoa siihen juuta tai jaata? Mutta kun nämä soraäänet loitontuvat ja vaimenevat, kun illan hiljaiset tunnit käärivät meidät vähitellen vaippaansa, erikoinen ylevä tunne valtaa meidät vaivihkaa, jos vain sallimme, ja sanoo: Lapseni, sillä ei oikeastaan ole väliä, mitä he ajattelevat ja sanovat. En väisty rinnaltasi tai petä sinua koskaan. Jos haluat, voit hymyillä kuolemalle tai pelätä sitä—minä olen kuitenkin kanssasi aina.”

Lähde: The Notebooks of Paul Brunton