The Library
Ajattelemme yleisesti, että ”minä” on ajan mittaan muuttuva idea. Kyse on tällöin henkilön ”minästä”. Mutta kaikista näistä ”minän” eri ideoista kaikkein läheisimmin aina läsnä olevana kokemamme, olemassa olemisen tunne, ei koskaan mitenkään muutu. Juuri tämä on todellinen, kestävä ”Itse”.
6.8.2.1Kaikki muistamani on tietoisuudessa esiintyviä ajatuksia. Tämä ei koske vain konkreettisia kohteita, tapahtumia ja paikkoja. Se koskee myös omaa minääni eli sitä henkilöä, jonka muistan, ”minää” joka olin. Siksi persoonani, jota kutsun itseksi, oli vain ajatus menneisyydessä riippumatta siitä, kuinka voimakas ja pysyvä vaikutelma oli. Menneisyys oli kuitenkin kerran nykyhetki. Siksi en ole tälläkään hetkellä muuta kuin ajatus. Mieleen tulee kysymys, mitä sellaista minulla sitten oli ennen, joka minulla on nytkin, muuttumattomana, tarkalleen samana. Se ei voi olla persoonan ”minä”, koska se on jotenkin muuttunut hetkestä toiseen. Se voi olla ainoastaan ”Itse”, joka on Tietoisuus.
6.8.2.3Kuuntele Ego vaikuttaa olevan täydellinen olento, kun sillä on keho, ajatukset ja tunteet. Mutta mistä saamme tunteen itsestä? Kysymykseen saa vastauksen vain meditaation kautta. Se kaivautuu kolmen mainitun osatekijän taakse johonkin vielä jäljellä olevaan, joka aistitaan ei miksikään erityiseksi vaan vain Olemiseksi. Tämä on itsen havainnon, itsen tunteen todellinen lähde. Ja voi! Lähde ei kunnolla näyttäydy, joten elämme egossa, joka on vain sen heijastumaa. Tyydymme pienuuteen, kun voisimme olla suuria.
6.8.2.6Kuuntele Olento, joka väittää olevansa Itse, paljastuu vain osaksi sitä, vähäisemmäksi osaksi. Se ei ole ollenkaan todellinen Itse. Ensin mainittu on ajatusten rakennelma.
6.8.2.7Tämä minuuden tunne saattaa liittyä kehoon, tunteisiin ja ajatuksiin—joiden kokonaisuutta edustaa yksilöllinen ego—tai se siirtyy syvässä meditaatiossa juurettoman olemisen juureen, joka on Yliminä; tai se voi liittyä näihin molempiin, jolloin toinen on todellisuus ja toinen sen varjo.
6.8.2.9Idea minuudesta syntyy lapsen tietoisuudessa, kun se ensin samaistuu kehon tuntemuksiin ja myöhemmin tunteiden vaikuttaessa kokemuksiin. Idea laajenee edelleen, kun siihen sitten lisätään looginen ajattelu ja viimeiseksi yksilöllisyyden löytyminen.
6.8.2.10Kuuntele Analysoidessamme egoa huomaamme, että se on kokoelma muistoja, jotka ovat jääneet menneisyyden kokemuksista, ja joukko toiveita ja pelkoja, jotka liittyvät tulevaisuudessa odotettavissa oleviin kokemuksiin. Jos yritämme lopettaa tämän, tehdä siihen eron, emme havaitse egon olemassaoloa nykyhetkessä, vaan ainoastaan siinä, mikä on mennyttä ja mitä on tulossa. Tosiasiassa se ei koskaan ole olemassa NYT, vaikka siltä vaikuttaisi. Tämä tarkoittaa, että se on haamu ilman oikeaa sisältöä, valheellinen idea.
6.8.2.14Kuuntele Kiintymisemme egoon on luonnollista. Se syntyy, koska olemme tiedostamatta kiintyneet sen takana olevaan Yliminään. Me vain tietämättömyyttämme kiinnitämme virheellisesti huomion näennäiseen ”minään” ja jätämme täysin huomaamatta näkymättömän, kuolemattoman itsen, josta tuo minä on vain häilyvä varjo. Aikaan sidottu kauhuja ja nautintoja kokeva minä ei ole todellinen “Itse.”
6.8.2.18Kuuntele Mikä on kaikista kokemuksista kaikkein välittömin? Se on ”Itse”. Sillä kaikki muut ovat kokemuksia jostakin kohteesta oli se sitten esine, ajatus, keho, maailma tai mieli. Mutta Itse on niiden subjekti, ensimmäinen identiteetti elämässä, viimeinen ennen kuolemaa.
6.8.2.24Kuuntele Ego on vain pelkkä varjo … Se on olemassa (exists) — englannin sana exists oikeasti tarkoittaa jotain, joka asetetaan ulkopuolelle, ja se on myös metafyysisesti totta, koska egon tietoisuuteen uppoutuva asettaa itsensä Yliminän tietoisuuden ulkopuolelle.
6.8.2.29,Ei ole olemassa aitoa egoa vaan pelkästään nopea ajatusten jatkumo, josta minä-prosessi muodostuu. Ei ole mitään yhtä erillistä, kokonaisuutta joka muodostaisi henkilökohtaisen tietoisuuden, vaan pelkästään sarja vaikutteita, ideoita ja kuvia, jotka pyörivät yhden yhteisen keskuksen ympärillä. Tämä keskus on täysin tyhjä. Tunne siitä että siellä on jotain juontaa täysin toiselta tasolta - yliminästä.
6.8.2.31Kun egon julistetaan olevan kuvitteellinen entiteetti, tarkoitetaan, että se ei ole olemassa todellisena entiteettinä. Tästäkin huolimatta se on olemassa ajatuksena.
6.8.2.32Jos samaistut egoon todellisena entiteettinä itsenään etkä ajatusten ja taipumusten monimutkaisena kokonaisuutena, mitä se oikeasti on, takerrut illuusion verkkoon etkä pääse siitä irti.
6.8.2.33Ego on kokoelma ajatuksia, jotka kiertävät kehää muuttumattoman ja tyhjän ytimen ympärillä. Jos lukemattomien jälleensyntymien tottumukset eivät olisi tehneet niitä niin voimakkaiksi ja piintyneiksi, ne voitaisiin mitätöidä. Silloin todellisuus--MIELI—voisi paljastua meille.
6.8.2.37Kuuntele Ihminen ei tiedä hengellistä luontoaan. Mutta mikä pahempaa, hänellä on väärä käsitys omasta sisimmästä luonnostaankin. Hän pitää varjoa eli egoaan todellisuutena eli Yliminänä. Hän pitää seurausta eli kehoaan syynä eli Henkenä.
6.8.2.39Kuuntele Ego on rakenne, joka on tietyn kaavan mukaan muodostunut aiemmissa elämissä taipumuksista, tavoista ja kokemuksista. Loppujen lopuksi se ei kuitenkaan ole muuta kuin ajatus, vaikkakin voimakas ja jatkuva sellainen.
6.8.2.44Kuuntele … Minäei voi tulla erotetuksi ajatuksistaan, sillä se koostuu niistä …
6.8.2.46,Kuuntele Tämä Yliminästä saatu tietoisuus sitoo itsensä täysin ja keskeytymättä sarjaan ajatuksia, jotka ovatkin sen omia luomuksia. Siksi tietoisuus samaistuu ajatustoiminnan tuottamaan illusoriseen egoon ja unohtaa oman laajemman, vähemmän rajatun alkuperänsä.
6.8.2.47Kuuntele Kaikkien ajatustemme on pakostakin ilmennyttävä aikaan sidottuna, mutta ajatus egosta on vaikeampi käsite, sillä se on olemassa niin ajassa kuin tilassakin kehon ollessa osa egoa. Mitä tahansa teemmekin ego jatkaa olemassaoloaan sellaisenaan. Mutta meidän ei tarvitse samaistua egoon, vaan voimme pitää sen ja itsemme välillä etäisyyttä. Mitä enemmän onnistumme siinä, sitä persoonattomammiksi tulemme ja toisin päin.
6.8.2.49Lapsuudesta aikuisuuteen ja siitä eteenpäin ihminen kokee muutoksia kehossaan, tunteissaan ja ajatuksissaan. Ja ajatus itsestä, omasta persoonallisuudesta, muuttuu samalla. Missä ja mikä on Itse, jos sillä ei ole jatkuvaa eheyttä?
6.8.2.54Kuuntele Menneisyydestä nykyiseen siirtämämme taipumukset ja tavat, kehon ja mielen toimeliaisuus vakiintuvat ja jähmettyvät siksi, mitä kutsumme omaksi itseksemme, yksilöllisyydeksi ja egoksi. Mutta elämä ei salli tämän yhdistelmän olla muuta kuin väliaikaista, ja me muutumme ajan myötä. Samaistumme kaikkiin näihin muutoksiin vuorollaan ajatellen aina, että kyseessä on oikea itsemme. Vasta kun rauhoitamme tuon toimeliaisuuden ja erkaannumme tavoistamme hetkeksi meditaatiossa, huomaamme ensimmäistä kertaa, etteivät ne sittenkään muodosta omaa itseämme. Silloin ne näyttäytyvät vääränä itsenä, sillä vasta tuona hetkenä löydämme todellisen sisäisen olemuksen, jonka toimeliaisuus ja tavat ovat kätkeneet alleen. Ja voi, niin voimakas on niiden ikiaikainen vaikutus, että pian päästämme niiden tyrannian taas hallitsemaan meitä ja joudumme uudestaan egon suuren illuusion uhreiksi.
6.8.2.56Kuuntele Kun kaikki ajatukset häviävät Hiljaisuuteen, ego-persoona häviää myös. Tätä Buddha tarkoitti sanoessaan, ettei itseä ole, ja Ramana Maharshi todetessaan, että ego on vain kokoelma ajatuksia.
6.8.2.57Ego, josta olemme tietoisia, ei ole sama asia kuin mieli, joka tekee meistä tietoisia. Ken on riittävän sinnikäs ja saavuttaa ymmärryksen tästä, avaa ensimmäisen oven sielun asuinsijaan.
6.8.2.65Kuuntele Keho on oikeastaan objekti mielelle, joka on kehon subjekti. Eikä tämä koske vain kehoa, vaan kaikki, mitä ego ajattelee tai tuntee, on myös objekti. On vaikeaa mutta välttämätöntä ymmärtää, että tämä ego, tämä subjekti, onkin itse mielen korkeamman osan objekti.
6.8.2.67Kuuntele Ymmärrämme oikein suhteemme ulkoisiin asioihin kuten tuoleihin ja mattoihin mutta emme esimerkiksi suhdetta käsiimme ja ajatuksiimme. Näiden kohdalla ymmärryksemme on sekava. Tavallinen puheenparsi sen paljastaa. Sanomme, että ”minuun koskee”, vaikka oikeasti koskee kehoon, tai ”olen mielissäni”, kun ajatus mielihyvästä nousee mieleen. Ensin mainitussa tapauksessa keho pysyy vielä kokemuksen objektina, vaikka onkin meitä lähellä. Toisessa esimerkissä ajattelu on suorittamaamme toimintaa. On tehtävä ero näiden molempien ja olemisemme välillä, vaikka sen sidos toimintaan olisi miten tiukka.
6.8.2.68Todenmukaiselle ihmiselle tietoisuus, keho, hermot ja aistimet ovat vain kohteita, joita käytetään välittäjinä ja kanavina..
6.8.2.71Kaikkialla, missä ihmisen tietoisuutta on, missä on ajattelija, siellä ovat myös hänen ajatuksensa. Subjekti ja objekti yhdistyvät tehdäkseen egon, Itsen, tietoisen olemassaolon mahdolliseksi, niin hereillä kuin unessa.
6.8.2.72Kuuntele Ego on objekti. Mieli tietää vain objekteista. Siksi ihminen ei tunne itseään, jos hän tuntee vain egonsa.
6.8.2.74
19 jou 2010
28 hei 2013
25 hei 2013
16 lok 2021
30 lok 2021
15 syy 2016
24 hel 2015
27 tam 2012
25 kes 2012
28 tou 2021
25 lok 2010
1 huh 2018
25 elo 2021
16 maa 2014
27 tam 2016
25 tam 2014
30 lok 2016
18 tam 2015
16 huh 2019
2 tam 2016
5 tam 2014
8 jou 2016
3 lok 2016
6 mar 2015
7 hei 2024
28 hei 2024
30 maa 2016
4 huh 2017
The notebooks are copyright © 1984-1989 The Paul Brunton Philosophic Foundation
This site is run by Paul Brunton-stiftelsen · info@paulbruntondailynote.se