The Library
Se osa tietoisuuttamme, jonka ansiosta ymmärrämme olevamme olemassa, joka saa meidät lausumaan sanat ”Minä Olen”, on hengellinen tietoisuuden osa, jota tässä kutsutaan Yliminäksi. Se on itse asiassa itsemme perusta, sillä ajattelun, tunteiden ja tahdon kolme toimintoa saavat siitä alkuperänsä, ovat siitä lähteviä värähtelyjä, sille kuuluvia määritteitä ja toimintoja. Mutta tavallinen ajattelumme, tavalliset tunteemme ja tekomme eivät ilmaise Yliminää, koska ne ovat aivan erilaisen olennon, nimittäin henkilökohtaisen egon ohjauksessa.
6.8.1.1Kuuntele TViisauden ja voiman, rakkauden ja kauneuden lähde on sisimmässämme mutta ei egossamme. Se on tietoisuudessamme. Sen läsnäolo todella suo meille tietoisen vastakohdan, jonka avulla voimme puhua egosta jonakin erillisenä ja ulkoisena: kyse on todellisesta Itsestä, kun taas ego on vain mielen harhakuva.
6.8.1.2Kuuntele Onko niin, että useimmat meistä kärsivät väärin ymmärretystä identiteetistä?
6.8.1.3,Kuuntele Koska ihmisyksilö on kovin kiinnostunut itsestään, miksi hän ei tutustuisi oikeaan itseensä ulkonaisen vaikutelman sijasta?
6.8.1.4Egon minä on olento, joka syntyy ihmisen omista tekemisistä ja ajattelusta, joka hiljalleen muuttuu ja kasvaa. Yliminä on Jumalan kuva, täydellinen, loppuun asti viety ja muuttumaton. Mitä hänen tulee tehdä jotta hän voisi toteuttaa itseään ja antaa sen loistaa itsensä läpi.
6.8.1.7Egohan on loppujen lopuksi pelkkä idea, joka saa näennäisen todellisuutensa korkeammasta lähteestä. Jos ponnistelemme sisäisesti ja etsimme egon alkuperää, löydämme lopulta Mielen, jossa egon idea sai alkunsa. Tuo mieli on Yliminä. Tätä tarkoitetaan Etsinnällä. Idea voi elää vain, koska se on erottanut itsensä mielestä; tämä on egoismia.
6.8.1.9Se, jota pidämme todellisena identiteettinämme, on vain meidät todellisesta erottavaa unta. Olemme muuttuneet oudoiksi olennoiksi hyväksyttyämme innokkaasti elämäämme egon rajoittavan pimeyden ja käännettyämme selkämme sielun häikäisevälle kirkkaudelle.
6.8.1.10Kuuntele Kun tähän kysymykseen—mikä minä olen?—on saatu vastaus, muita kysymyksiä ei jää. Tämän häikäisevän vastauksen valossa tiedät, miten ratkaiset kaikki ongelmasi.
6.8.1.11Ihmisen elämän hämmästyttävä ristiriita on, että vaikka hän kantaa jumalallista sisällään, hän on tietoinen vain sen vastakohdasta ja tavoittelee herkeämättä tätä jälkimmäistä.
6.8.1.15Kuuntele On valtava yllätys, kun Yliminä näyttäytyy itselle—ensimmäisen kerran ego näkee, millainen se todella on jumalallisessa valossa.
6.8.1.17Minä en ole minä. Nämä sanat kuulostavat hölynpölyltä järjelle, joka ei saa niistä selvää. Mutta herännyt intuitio ymmärtää ne täydellisesti.
6.8.1.19Kuuntele Ihmisen oma ego saa tietoisuutensa valon ja toimintansa voiman Yliminältä.
6.8.1.23Kuuntele Ego lainaa todellisuutensa, näkökykynsä ja kyvyn olla tietoinen yhteydestään yliminään.
6.8.1.28Ego on väliaikainen mutta sen lähde ei.
6.8.1.29Jatka henkilökohtaisen egon ja persoonattoman yliminän erojen pohdintaa niin kauan kunnes tunnet ne molemmat.
6.8.1.31Ihmisen todellinen olemus kätkeytyy hiljaisuuden ytimeen, hiljaisuuden keskellä olevaan tyhjiöön. Tämä ydin, tämä tyhjiö on vain pienenpieni piste ulottuvuuksia ajateltaessa. Sitä ympäröi joka puolelta ajatusten ja halujen kehä, joka muodostaa kuvitellun minän, egon. Uudet ajatukset saavat kehän jatkuvaan käymistilaan, uudet halut muuttavat sitä jatkuvasti, ja se on milloin kuplivan ilon vallassa milloin murheen alhossa. Siinä kuin keskus on ikuisessa rauhassa, sitä ympäröivä kehä ei ole sitä koskaan. Keskuksessa asuu rauha, kehä tuhoaa sen.
6.8.1.32Kuuntele Yliminä-tietoisuus heijastuu egoon, joka sitten kuvittelee, että sillä on aivan oma tietoisuutensa ilman toisenlaista alkuperää.
6.8.1.33Kuuntele Kysyt Mitä minä olen. Vastaus on Jumalallinen sielu. Tämä sielu on sukua Jumalalle, sen juuret ovat Jumalassa. Mutta se ei tarkoita, että olisimme yhtä kuin Jumala. Jos niin puhutaan, käytetään huolimatonta kieltä.
6.8.1.38Kuuntele Egon täytyy olla olemassa siksi, että se tarvitaan tässä maailmassa toimimiseen. Mutta ei sen pidä olla kokonaan ihmisestä vastuussa. On olemassa myös tuo toinen, korkeampi Itse.
6.8.1.39Meissä tekevät työtään muutkin kuin ne voimat, jotka kaikki tunnistavat. Jotkin niistä ovat korkeampia ja jalompia kuin tavallinen minämme, jotkin taas alhaisempia ja arvottomampia.
6.8.1.40Ramana Maharshin usein käyttämä Itse-Itse-vertaus tarkoittaa yksinkertaisesti vain muuttumatonta itseä (vastakohtana alati muuttuvaan egoon).
6.8.1.44Ihminen on kuin näyttelijä joka on niin omistautunut oman roolinsa tulkinnalle että hän on unohtanut alkuperäisen identiteettinsä. Tämä estää häntä tehokkaasti muistamasta kuka ja mikä hän oikeastaan on.
6.8.1.46Ei Descartesin ajatusmallia Ajattelen, olen siis olemassa vaan mystikon Sisimmässäni on Sielu, siksi olen olemassa. Descartesin minä on suhteellinen ja muuttuva, kun mystikon subjekti on absoluuttinen ja pysyvä.
6.8.1.47Kuuntele Itse tietää olevansa itse Yliminä, kun se ei enää rajoitu yksilölliseksi entiteetiksi, vaan vapauttaa viimein tahdon täyteen mittaansa …
6.8.1.49,... Eikö ole loogista, että ihmisen mielen ollessa ääriään myöten täynnä häntä itseään, tilaa ei jää sen yläpuolella olevalle Yliminälle?
6.8.1.52,Kuuntele Sisälläni on henkilökohtainen minä. Sisälläni on myös persoonaton Itse tai Yliminä. Voin reagoida väärin egon rajoittuneesta näkökulmasta—tai tunnistaa Yliminän.
6.8.1.54Todellinen Itse ei ole liikkeessä tai muutu miksikään tai muuta mitään. Meidän on samaistuttava tähän näkymättömään Itseen.
6.8.1.55Ensimmäiseksi on hylättävä se yleinen ja suuri väärinkäsitys, että hyväksyy fyysisen kehon todelliseksi minäksi, kun se oikeasti on vain itsen ilmentymiskanava, instrumentti ja apuväline.
6.8.1.59Kuuntele Sinulla on vartalo, mutta todellinen minäsi ei ole fyysinen. Sinulla on järki, mutta todellinen minäsi ei ole järjellinen. Sinulla on tunteet, mutta todellinen minäsi ei ole tunteellinen. Mitä siis olet? Sinä olet loputon yliminän tietoisuus.
6.8.1.61Ego ilmaisee haluja ja mieltymyksiä, äly ajattelee ja muistaa, kehon aistinelimet kokevat ja havaitsevat ulkopuolisen maailman. Mikään näistä kolmesta ei ole ihmisen todellinen Itse.
6.8.1.62Keho jota hän asuttaa, ei ole hän itse. Äly jota hän käyttää ajattelemiseen, ei ole hän itse. Tietoisuus, joka saa hänet sanomaan ”Itse”, on hän itse.
6.8.1.65Jokaisessa meistä on jotain, joka sanoo ”minä itse”. Onko se fyysinen kehosi? Tavallisesti ajatellaan niin. Mutta jos pystyt syvempään analyysiin, huomaat tietoisuuden johdattelevan sinut pois kehostasi tietoisuuteen itseensä. Siellä, kaikessa puhtaassa olemassaolossasi löytäisit vastauksen kysymykseen: ”Kuka minä olen?”
6.8.1.69Kuuntele Itseään nimellä Itse kutsuvan tunteen, voiman tai sisäinen tuntemuksen kaikkein sisin sijaitsee sitä tarkkailevassa Yliminässä.
6.8.1.70Jokainen voi myöntää, ettei hänen fyysinen ympäristönsä ole yhtä kuin hän itse, mutta vaatii jo perehtymistä paljon syvemmälle, kun voi myöntää yhtä todeksi sen, etteivät hänen ajatuksensakaan ole yhtä kuin hän.
6.8.1.71Samaistumme kaikki ”minään”, jota ajattelemme ja jonka koemme ja tunnemme. Mutta kuka oikeastaan tietää, mikä tuo minä on? Tietääksemme meidän on katsottava mielen sisään, ei sen sisältöön kuten psykologit tekevät vaan siihen, mitä mieli perimmältään on. Jos katsomme herkeämättä, saatamme löytää ”Itsen” ”minän” takaa.
6.8.1.73Kuuntele On väärin uskoa, että meissä on kaksi erillistä mieltä, kaksi itsenäistä tietoisuutta—toinen alempi egon mieli ja toinen korkeampi Yliminän mieli--niin, että se näistä, jota ei tarkkailla, tarkkailee tuota toista. Ei ole muuta kuin yksi itsenäinen loistava mieli, ja kaikki muu on vain sen sisäistä heijastumaa. Ego on siihen sidoksissa oleva sarja ajatuksia.
6.8.1.74Kuuntele Mielen kamerassa on vain yksi tietoisuuden valo. Ilman sitä maailmaa ei voisi valottaa egomielemme filmille. Ilman sitä itse egomieli olisi aivan tyhjä. Tuo valo on Yliminä.
6.8.1.78Jos voisit vain tulla tietoiseksi omasta tietoisuudestasi!
6.8.1.79Meidän on todellakin tehtävä ero kehoon sidoksissa olevan tietoisen minän ja sen ylitietoisen itsen välillä, jota kehon aistit eivät voi tavoittaa tai tajuta.
6.8.1.82Tavallisesti ihminen kokee samaistuvansa kehoonsa, mutta välttää tutkimasta edelleen ja syvemmälle kysyäkseen itseltään: ”Kuka on läsnä kehossani?”
6.8.1.86Lopullinen Itse ei ole aistien tai halujen minä, vaan syvempi entiteetti, joka on vapaa ja kiintymätön, seesteinen ja riippumaton.
6.8.1.91Perimmäinen päämäärä on ymmärtää, että on ensisijaisesti mentaalinen eikä fyysinen olento, lopettaa tämä pakanallinen samaistuminen lihaan, vereen ja luihin.
6.8.1.96Miten on mahdollista, että minä olen—ja tiedän olevani—pohjimmiltani sama ihminen tänään kuin olin eilen, että muistan vuoden takaiset tapahtumat? Vastauksen täytyy olla, että minussa on jatkuva itse tai olemuspuoli tai mieli, joka on jotain muuta kuin saamani ajatukset tai kokemukset.
6.8.1.97Kuuntele Tuntemus itsestä palaa tietoisuuteen myös syvän unen tai kooman päätyttyä.
6.8.1.98Kuuntele Jos etsimme itseä tästä ristiriitaisten vaistojen ja muuttuvien taipumusten sekamelskasta, löydämme vain sekamelskan. Nämä asiat ovat tiedostamisen sisältöä, eivät tiedostamisen kyky.
6.8.1.99Kuuntele Jopa sirpaleen haavoittama sotilas, joka kärsii jokseenkin täydellisestä muistinmenetyksestä ja on unohtanut henkilökohtaisen identiteettinsä ja menneisyytensä, ei menetä tietoisuutta siitä, että hän on olemassa. Vanhat mielteet ja mielikuvat ovat ehkä väliaikaisesti tai jopa pysyvästi kadonneet, mutta itse mieli jatkaa entiseen tapaan.
6.8.1.100Kuuntele Ihmisen henkilökohtainen ego muodostuu universumin epäpersoonallisesta elämästä samoin kuin aalto muodostuu valtameren vedestä. Se kutistaa, kahlehtii, rajoittaa ja rajaa tuon äärettömän elämän pieneen äärelliseen alueeseen. Aallossa sama tapahtuu valtameren vedelle. Ego sulkee pois niin suuren osan universaalin olennon voimasta ja älykkyydestä, että se näyttää kuuluvan aivan toiseen, valtavan paljon kehittymättömämpään olemassaolon muotoon. Aaltokaan ei vain veden päällä ilmetessään ja pienessä koossaan kerro mitään sen alla vellovan veden suunnattomasta syvyydestä ja määrästä…
6.8.1.102,Kuuntele On hullunkurista, jos vain henkilökohtaiseen tietoisuuteen kuuluva mielen osa eli ego päättää kieltää itse alkuperäisen Mielen—oman Lähteensä. Ego on kokemustensa ja tietojensa vankilassa, joka on hyvin rajoitettu alue.
6.8.1.103Kuuntele Kun erillisyyden sanotaan olevan suuri synti, ei puhuta ihmisen suhteista muihin ihmisiin vaan, että ihminen on erkaantunut ajatuksissaan omasta korkeammasta itsestään.
6.8.1.107Kuuntele Nuhteeton käytös ja moitteettomat tavatkaan eivät kuulu valaistukseen vaan egoon.
6.8.1.109Yliminästä ammennamme kykymme elää ja samoin kykymme ajatella. Mutta rajoitamme sekä kyvyn että siihen sisältyvän voiman pieneen, epäyhtenäiseen ja useimmiten fyysiseen piiriin. Näiden rajojen sisällä ego on kruunattu valtaistuimelle ja sitä palvellaan aistein ja hemmotellaan ajatuksin.
6.8.1.110Kuuntele Henkilö, joka olen, tämä kapea tietoisuuden sirpale, kätkee sisimpäänsä elämän suuren salaisuuden.
6.8.1.111Ajatukset nousevat ja laskevat tietoisuuden pinnalla aivan kuin valtameren aallot. Aaltojen lailla ajatuksetkin häviävät välillä lähteeseensä. Ego on kokonaisuus ajatuksia, joihin ihminen on voimakkaasti takertunut ja joiden alkuperä on kaukaisuudessa. Egokin liukenee jossain vaiheessa universaaliin mieleen…
6.8.1.114,Kuuntele ... Henkilökohtainen minä ei ilmennyt tyhjyydestä eikä voi siksi palata tyhjyyteen kuollessaan. Se poistuu elävään Universaaliin Mieleen, sulautuu siihen.
6.8.1.114,Kuuntele Ihmisen mielen alempi taso laskelmoi, analysoi, kritisoi, soimaa ja järjestelee. Se on taso, joka ei ymmärrä jumalallisia prinsiippejä, ja siksi tuolla tasolla tehdyt suunnitelmat ovatkin usein turhanpäiväisiä. Ihmisellä ei ole mitään syytä rajoittaa itseään mielen alemmalle tasolle. Tämän ymmärrettyään hän jättää tulevaisuutensa Jumalan huomaan, jolloin hänen todelliset tarpeensa tulevat kuulluksi.
6.8.1.117Kuuntele Elämän ironiaa on, että ihminen voi nähdä vain fyysisen egon, mutta ei näe Yliminää, josta hänen olemassaolonsa on riippuvainen. Siksi hän laiminlyö tai ei ymmärrä sen vaatimaa tarkkaavaisuutta ja menettää monta niistä tilaisuuksista, joita tämänkertainen elämä tarjoaa sisäisen täydellistymisen edistämiseen.
6.8.1.119Kuuntele Tavallisen ihmisen itsekeskeinen näkökulma ei ole lopullinen. Jonain päivänä hän on kehittynyt tarpeeksi ja pääsee kosmiseen näkemykseen.
6.8.1.120Ego, johon olet niin kiintynyt, paljastuu sitä tutkittaessa juuri Maailmanmielen läsnäoloksi omassa sydämessäsi. Jos sitten siirrät samaistumisen jatkuvalla harjoituksella edellisestä jälkimmäiseen, olet saavuttanut elämän tarkoituksen.
6.8.1.127Egon määritteinä pitämämme ominaisuudet ovat rajoittunut ja häilyvä heijastuma siitä, mitä löydämme Yliminästä. Loppujen lopuksi Yliminä on syy niiden olemassaoloon ja luonteeseen.
6.8.1.128Kuuntele Kuinka huonosti heijastammekaan Yliminää persoonassamme, kuinka mitätön, rikkinäinen ja vääristynyt tuo heijastuva kuva tavallisesti onkaan. Mutta se on silti heijastuma Yliminästä. Kaikki pystyvät tekemään kuvasta paremman, jotkut pystyvät tekemään siitä täydellisen.
6.8.1.129Kuuntele Jos voisimme jäljittää tuon tuntemuksen omasta itsestä, joka on kaiken sen takana, mitä ajattelemme, sanomme ja teemme, ja jos osaisimme sitten erottaa sen ajatuksista, tunteista ja fyysisestä kehosta, huomaisimme sen alkuperän olevan korkeammassa Voimassa, joka vaikuttaa koko maailman taustalla.
6.8.1.134Kuuntele Egon tietoisuus on paljon pienempi, mittaamattomiin heikennetty kaiku Yliminä-tietoisuudesta. Se on alati muuttuva ja häviää lopuksi, kun taas tuo Toinen on aina sama eikä koskaan kuole. Mutta ego saa alkunsa Toisesta, ja sen on palattava siihen takaisin, joten yhteys on olemassa. Mikä tärkeintä, mahdollisuus vapaaehtoiseen ja tarkoitukselliseen paluuseen on myös olemassa.
6.8.1.135Kuuntele Jos ihmisego ei olisi Yliminästä lähtevä säde, sen olisi mahdotonta samaistua ruumiista irtoamisen tuntemukseen sen prosessin aikana, jota kutsumme kuolemaksi.
6.8.1.136Kuuntele Niin kuin varjo on merkkinä valosta, ego antaa aavistuksen Yliminässä olevasta lähteestään.
6.8.1.138Persoonan juuret ovat Yliminässä. Siksi persoonan oma voima ja toiminta todella heijastavat joitakin Yliminän ominaisuuksia, tosin vain lyhyesti, heikosti ja vääristyneesti.
6.8.1.139Kun asia ilmaistaan tutumman uskonnollisen kielen avulla, voidaan sanoa, että Jumala on antanut jotain itsestään jokaiseen meistä. Mutta tämä osa on meissä vain mahdollisuutena, ja meidän on välttämätöntä ponnistella lisätäksemme asteittain tietoisuuttamme siitä.
6.8.1.140Kuuntele Egon minää tukee hengellisen olennon Itse. Todellakin, ensin mainitun olemassa olo perustuu toiseksi mainittuun, joka jää olemaan ensimmäisen kuollessa.
6.8.1.142Kuuntele ... Joskus ihminen saa väläyksen tästä toisesta itsestä, joka tosiasiassa on hänen oma paras itsensä ja joka on jotain muuta kuin tien päässä odottava päämäärä, sillä se on läsnä koko ajan…
6.8.1.143,Kuuntele Egoina he totta tosiaan ovat yksilöllisiä elollisia olentoja. Heidän erillisyydestään ei ole mitään epäilystä. Mutta ainutlaatuisen äärettömän elämänvoiman ilmentyminä heidän erillisyytensä tästä on suurta harhaa.
6.8.1.144Kuuntele Todellista merkitystä ei ole itse yksilöllä vaan sillä, mitä on yksilön takana.
6.8.1.145Ego on se tekijä, joka erottaa ihmisen muista, tekee hänestä henkilön, yksilöllisen olennon.
6.8.1.150... Ulkonaisesti kaikki eroavat toisistaan, mutta syvimmässä tietoisuudessa kaikki ovat samaa.
6.8.1.156,Kuuntele Miten ihminen voisi täysin ilmaista itseään, ellei hän kehitä itsensä kaikkia puolia? Hengellinen evoluutio vaatii häntä hylkäämään egon ja etenee rinta rinnan henkisen evoluution kanssa, joka vaatii häntä kehittämään egon täydelliseksi.
6.8.1.158Kuuntele Kaikesta egon halveksunnasta huolimatta on pelkästään kunnioitettavaa kehittää persoonallisuudesta paras mahdollinen ja käyttää sitä. Sen luonnetta voi puhdistaa, sen intohimoja hallita, sen heikkoudet voittaa, sen tietämättömyyden karkottaa. Ihminen voi omaksua uusia hyveitä ja kasvattaa uutta voimaa. Sen jälkeen hän voi käyttää persoonaallisuuttaan paremmin omaksi hyväkseen ja muiden palvelemiseksi—ja niin hänen tuleekin tehdä.
6.8.1.159Kuuntele Synnyimme tänne, jotta oppisimme ymmärtämään itseämme pienenpieni askel kerrallaan.
6.8.1.162Kuuntele Evoluution ristiriita tai ironia on siinä, että ensin ego kasvaa täyteen mittaansa kasvin, eläimen ja ihmisen muodon kautta, mutta sitten se kääntääkin tavoitteensa päinvastaiseksi ja myöntyy omaan muuntumiseensa ja kuolemaansa.
6.8.1.166Kuuntele Jos lopetat tarkastelemasta elämääsi pienen egosi suppeasta näkökulmasta ja sen sijaan katsot sitä kehityksen mahdollistavan jäälleensyntymisten kierron laajasta näkökulmasta, näkemyksesi täyttyy uusista, korkeampia tarkoituksia sisältävistä merkityksistä. Silloin koet velvollisuudeksi ja onnellisuutesi takeeksi sen, että saat elämäsi idean sopusointuun Maailmanidean kanssa.
6.8.1.169Eikö olekin ironista, että Yliminä tuottaa egon, joka pystyy kieltämään lähteensä, ja sitten odottaa äärettömiin, että ego taas luovuttaa itsensä sille takaisin?
6.8.1.170Kuuntele Oikea aika kaikesta luopumiselle koittaa vasta sitten, kun egon fyysisiä, älyllisiä, esteettisiä ja hengellisiä ominaisuuksia on kehitetty, ei ennen sitä. Mutta egon itsekkyydestä ja kurittomuudesta pitää luopua joka hetki.
6.8.1.172Kun ego tajuaa olevansa osa kokonaisuutta, se lakkaa luonnostaan elämästä vain omaksi hyväkseen ja alkaa elää myös yleisen hyvän edistämiseksi.
6.8.1.173Kuuntele Varhemmat elämänkokemukset on tarkoitettu kehittämään egoa primitiivisestä eläimellisestä asteesta täyteen ihmisyyteen. Myöhempien kokemusten tarkoitus on suostutella ihminen luovuttamaan ego Yliminälle.
6.8.1.174Kuuntele Egon olemassaolo ei lakkaa, vaan sen ylivalta päättyy.
6.8.1.184Mikään ei voi tuhota egoa ihmiskehon elinaikana, mutta sen toiminta voidaan heikentää niin, että siitä tulee pelkkä Yliminän alamainen.
6.8.1.185Kuuntele Hengellisen etsinnän korkein päämäärä ei ole valaistuminen, johon egon tuhoaminen on johtanut, vaan pikemminkin valaistumisen on tehnyt mahdolliseksi egon täydellistyminen. Tuhottava kohde on egoistinen toiminta eikä toimija itse. On päästävä eroon egon määräysvallasta mutta ei itse egosta.
6.8.1.189Kuuntele …Meitä kehotetaan tappamaan ego; meille kerrotaan myös, ettei egoa ole. Itse asiassa sen täytyy olla olemassa, jos mitään toimintaa on. Mitä hengellisen kokelaan on sitten tehtävä? Hän voi ja hänen lopulta täytyy alistaa ego korkeamman Voiman palvelukseen. Ego on vielä läsnä, mutta sille on näytetty oikea paikkansa…
6.8.1.190,… sekaannusta aiheuttaa osaksi se, että ego on muuttuva asia; se muuttuu ajan ja kokemuksen myötä, kun taas Ääretön Olento, Perimmäinen, on muuttumaton…
6.8.1.190,…Juuri se on niin surullista, että ihmisen voimat, lahjat ja tietoisuus usein valjastetaan vihaan ja sotaan, kun ne voisivat tehdä työtä sopusoinnussa Maailmanidean kanssa, ja että ihmisen oma riitasointuisuus aiheuttaa hänen kärsimyksensä ja vaikuttaa muihin. Mutta jokainen kehitysvaihe on käytävä läpi ja jokaisen egon täytyy lopuksi nöyrtyä…
6.8.1.191,Egon nujertamisen välttämättömyys ei hetkeksikään väisty henkisen etsinnän missään vaiheessa, olit sitten siihen juuri ryhtynyt aloittelija tai jo pitkälle edistynyt taituri.
6.8.1.194… Kun egoa tutkitaan, se havaitaan monimutkaiseksi kehon ja ajatusten, fyysisten aistien ja mielen taipumusten rakennelmaksi …
6.8.1.196,... Egon täydellinen tuhoaminen tarkoittaisi fyysisen kehon tuhoamisen välttämättömyyttä, koska se on osa egoa. Siten yksilöllisyys, joka erottaa ihmisen tarkoin muista, poistettaisiin. Tämä on kuitenkin mahdotonta, mutta ihmisen on silti mahdollista luovuttaa ego ylemmän minän alaisuuteen, korkeamman tahdon kuuliaiseksi instrumentiksi.
6.8.1.197,Kuuntele Ehkä jonain päivänä jokin terävä mieli kirjoittaa kirjan nimeltä Innoittunut ego, joka saa ihmiset ymmärtämään, että egolla on silläkin tärkeä tarkoitus. Se on Yliminän suuremman piirin sisällä oleva pieni piiri, ja pysyessään tietoisena todellisesta suhteestaan Yliminään se voi levätä siinä ja silti jatkaa toimintaansa.
6.8.1.198Kuuntele … Ego jääköön oikeaan paikkaansa tyydyttämään ja ylläpitämään kehon ja järjen tarpeita, mutta sen tulee aina olla korkeamman itsen alamainen ja totella korkeampaa tahtoa.
6.8.1.201,On niin totta kuin tarua ettemme voi viedä egoa mukanamme mystisen valaistumisen sfääriin. Ego on pelkkä kuvastus, joka on äärimmäisen rajattu ja vääristynyt korkeammasta minästä. Mutta se on kuitenkin kuvastus. Jos pystyisimme saattamaan sen oikeaan linjaan ja saada sen alistumaan korkeammalle minälle, se ei olisi esteenä valaistuneelle elämälle. Egoa ei voida tuhota niin kauan kuin tarvitsemme sen palveluja tässä kehossamme; mutta se voidaan alistaa ja siitä voidaan tehdä palvelija sen sijaan että se olisi isäntä. Kun tämä ymmärretään, filosofinen ihanne täysin kehittyneestä, ohjatusta ja höylätystä egosta inspiraation ja ohjauksen kanavana yliminään voidaan hyväksyä. Köyhä ego luonnollisesti muodostaa rajallisemman kanavan yliminän ilmentymiselle kuin kehittynyt sellainen. Todellinen voitettava vihollinen ei ole itse ego,vaan egoismin toiminta.
6.8.1.206... Ego ei tosiaankaan voi tuhoutua niin kauan kuin tarvitsemme sen palveluja tässä maallisessa elämässä. Mutta sen voi alistaa ja taivuttaa palvelijaksi sen sijaan, että sen annetaan pysyä isäntänä... Todellinen vihollinen, joka meidän tulee voittaa, ei ole ego olentona vaan egoistinen toiminta.
6.8.1.206,Kuuntele … Vaikka ego ja Yliminä sulautuvat toisiinsa ja yhdistyvät, yhteys ei tuhoa egon kykyä ilmaista itseään tai olla aktiivinen maailmassa …
6.8.1.207,Jos ihminen pystyisi vetäytymään riittävästi egostaan niin, että sen kiinnostuksen kohteet ja halut eivät enää hallitsisi häntä, hän voisi antaa rauhan tulla voittamaan sydämensä …
6.8.1.208,… jos aiomme päästä siihen, Yliminään, me voimme ja meidän täytyy tehdä se vielä kehossa eläessämme. Kyse ei ole paikasta ja ajasta vaan elämän tilanteesta ja kehitysvaiheesta. Se tarkoittaa egosta vapaata elämää. Egoa ei vaadita tuhoamaan itsensä vaan pitämään se kurissa. Yksilön ihmisessä täytyy elää, mutta vain persoonattoman vallan alla. Nämä kaksi identiteettiä muodostavat hänen itsensä.
6.8.1.208,Kun Täyttymys on saavutettu, egon on yhä jatkettava toimintojaan, mutta se ei enää toimi ihmisen valtiaana tai hänen todellisena minänään. Tuon tapahtuman jälkeen se tottelee Yliminää.
6.8.1.209Kuuntele Kun ihminen on korkean tietoisuuden tilassa ja samaistuu siihen, ego on hänelle vain avoin kanava, jonka kautta hänen olemuksensa voi virrata ajan ja paikan maailmaan. Se ei ole hän itse samoin kuin se on valaistumattomalle vaan epäolennainen liite, joka tottelee ja ilmaisee hänen tahtoaan.
6.8.1.210Kuuntele Jos kadotat egosi kerta kaikkiaan täydellisesti niin, ettei siitä jää mitään jäljelle, sinun on kuoltava, koska kehosi on osa egoasi. Kuitenkin edelleen elät. Tämä osoittaa, että oikeasti et kadota ego-luonnetta vaan ego-tahdon. Sen tilalle tulee korkeampi tahto.
6.8.1.215Ego on olemassa ja niin sen täytyykin, jos aiomme elää tällä tasolla. Mutta hengellisesti se voi syntyä uudelleen, jolloin se ei enää ole tyranni, joka kieltää meiltä hengellisen syntymäoikeutemme ja hengellisen tietoisuutemme, vaan toimii pikemminkin tuota tietoisuutta palvelevana kanavana.
6.8.1.222Egolla on aina omat ongelmansa. Se tarkoittaa syntymästä alkaen koko ajan kuolemaan asti. Tämä pätee kaikkiin ihmisiin, vaikka korkeammalle yltänyt ihminen hoitaa ne paremmalla tavalla.
6.8.1.223Itse on yhä läsnä, ei se vanha tuttu mitätön epävarma olento vaan toinen Itse, upeasti kokonaan toisenlaiseksi muuttunut.
6.8.1.228Fyysisen maailman osana toimivan egon on lopulta tunnistettava korkeampi yksilöllisyytensä ja kunnioitettava hartaasti sitä, vaikka se on näkymätön ja tuntematon. Tämä vaatii kasvua aikojen saatossa monien jälleensyntymien kautta.
6.8.1.230Kuuntele On virhe uskoa, että jälleensyntyminen koskee Yliminää. Se ei ole niin. Mutta Yliminän jälkikasvua--egoa—se koskee.
6.8.1.232Kuuntele Kyseessä on ego, jota väärin perustein pidämme todellisena itsenämme. Tähän egoon muistimme sitoo meidät. Tämä on kaksinaisen persoonamme mielikuvituksellinen osa, tuntemamme osa - pelkkä varjo, jonka tuntematon ja äärettömästi suurempi osa heittää. Ego kuolee maailmallisen kehon mukana ja syntyy uuteen siirtyen yhdestä unesta toiseen, olemassaolon harhakuvasta toiseen havahtumatta todellisuuteen.
6.8.1.233Olento, joka elää henkimaailmassa kuoleman jälkeen, on sama ego, joka eli maan päällä. Sama Yliminä on sen lähde ja sen ylläpitäjä. Tässä mielessä niiden välillä voi vielä tehdä eron, vaikka ne ovatkin yhtä tiiviisti toisiinsa yhteydessä kuin vanhempi ja hänen lapsensa.
6.8.1.236Kuuntele
3 lok 2011
5 syy 2016
1 tou 2013
29 syy 2022
22 lok 2010
8 hel 2011
3 hel 2012
10 tam 2023
5 kes 2011
2 tou 2024
10 maa 2013
16 tou 2011
26 lok 2010
28 mar 2019
28 lok 2010
10 maa 2014
25 mar 2012
20 hei 2013
26 huh 2017
8 tou 2024
6 maa 2025
8 mar 2010
8 maa 2014
26 maa 2024
28 maa 2014
14 hel 2018
28 lok 2019
4 kes 2013
24 lok 2010
25 huh 2022
29 kes 2022
5 lok 2015
6 maa 2018
3 syy 2017
4 tou 2011
2 maa 2016
15 maa 2022
22 maa 2022
22 hei 2022
4 lok 2022
25 kes 2024
11 tou 2023
19 elo 2013
4 lok 2013
19 mar 2013
25 elo 2013
22 maa 2014
11 jou 2013
1 lok 2015
1 jou 2020
13 huh 2012
27 tam 2017
8 kes 2011
15 maa 2016
12 elo 2016
27 elo 2013
5 huh 2018
12 hel 2022
3 mar 2012
8 tou 2016
30 maa 2014
26 tou 2013
7 syy 2015
24 huh 2019
21 hel 2018
7 elo 2011
11 hei 2015
15 elo 2013
20 syy 2012
17 lok 2019
17 syy 2020
16 hei 2013
14 maa 2012
31 lok 2013
8 huh 2015
12 tam 2013
12 kes 2018
4 elo 2013
24 tou 2018
28 tou 2013
14 lok 2015
25 syy 2020
2 tou 2019
25 lok 2011
20 jou 2019
27 hei 2020
25 jou 2019
2 hei 2023
2 lok 2017
25 kes 2013
4 hel 2014
29 hei 2022
27 lok 2010
4 huh 2012
11 lok 2017
28 elo 2020
2 elo 2021
29 maa 2013
26 mar 2013
26 syy 2024
23 kes 2019
12 mar 2021
8 kes 2024
8 hei 2015
19 mar 2015
26 hel 2011
30 huh 2012
The notebooks are copyright © 1984-1989 The Paul Brunton Philosophic Foundation
This site is run by Paul Brunton-stiftelsen · info@paulbruntondailynote.se