The Library
Maailmankaikkeus syntyy, on olemassa, häviää ja syntyy uudelleen, ja tämä kiertokulku toistuu aina uudestaan. Ihminenkin toistaa samaa, kunnes hän rikkoo harhakuvan yleisestä kokemuksesta ja tunkeutuu sen kaiken taustalla ja oman itsensä taustalla olevaan todellisuuteen.
13.19.1.1Kuuntele Maailma ei ole illuusiota eikä se ole tarkoitukseton. Se on olemassa, jotta yksilöt kehittyisivät päämääräänsä.
13.19.1.20,Kuuntele Mitä tahansa maailmankaikkeus onkaan ihmisen kokemuksena, se on tärkeällä tavalla unen kaltainen... Kyselemään haluttomalle mielelle se on elävästi sitä, miltä se näyttääkin. Mutta tietäjän herännyt oivallus tunnistaa sen muodossa pidempikestoisen version unimaailman ohimenevästä muodosta. Molemmat ovat ajatusrakennelmia. Molemmissa Mieli on alustava olennainen sisältö. Siksi Mieli on niiden todellisuus. Ilman Mieltä maailma ei voisi edes olla olemassa aivan kuten ilman uneksijaa hänen unensa ei voisi olla olemassa.
13.19.1.34,Kuuntele ... Aiemmissa jälleensyntymissä tekemämme tai haluamamme asiat määrittävät ennalta suuren osan nykyisen elämämme kokonaiskuvasta. Emme kuitenkaan näe siinä syyn ja seurauksen yhteyttä ennen kuin joku muu, syvällisen tiedon hallitsija, näyttää sen meille…
13.19.1.40,Kuuntele ... Ei ole yhtään hetkeä, jolloin maailmankaikkeus ei olisi ollut olemassa joko piilevänä tai aktiivisena, eikä siksi ole olemassa yhtään hetkeä, jolloin se ei jatkaisi olemistaan piilevänä tai aktiivisena. Tämä johtuu siitä, että maailma ei synny yhtäkkiä luomisesta vaan asteittaisessa ilmenemisen prosessissa. Koska maailmankaikkeuden pitkässä historiassa ei ole mitään tiettyä ajankohtaa, jolloin sen voidaan sanoa tulleen alkujaan luoduksi, sillä ei ole koskaan ollut alkua eikä sillä siis tule koskaan olemaan loppuakaan…
13.19.1.56,Kuuntele
16 hei 2016
4 hei 2012
4 tam 2015
2 maa 2015
3 jou 2014
The notebooks are copyright © 1984-1989 The Paul Brunton Philosophic Foundation
This site is run by Paul Brunton-stiftelsen · info@paulbruntondailynote.se