The Library

You are in: 8 → Reflections → The Profane and The Profound

27 maa 2015

Suurmiehetkään eivät kaikki ole suuria. On niin surullista nähdä jonkun lankeavan egon rajoittuneisuudesta aiheutuviin negatiivisiin tunteisiin ja täysin tarpeettomaan katkeruuteen ja sitten maksavan lankeemuksestaan terveyden menetyksellä tai henkilökohtaisilla ongelmilla!
8.12.6.80
Kuuntele

∫

28 elo 2017

Muistan silloin tällöin, että olen liian vanha tuhlaamaan aikaa, mutta tämän ajatuksen voittaa aina ymmärrys siitä, että synnyn vielä uudestaan ja näissä tulevissa ruumiillistumissa minulla on niin paljon aikaa kuin tarvitsen.
8.12.6.117

∫

16 elo 2024

Liharuokaa en salli itselleni, en liioin savukkeita.
8.12.6.132

∫

28 hel 2015

Rakastan kukkia, mutta vain puutarhoissa tai ruukuissa. Silloin ne ovat eläviä. Leikkokukat ovat hajoamassa, kuolemassa.
8.12.6.177
Kuuntele

∫

23 tam 2013

Työstämme liikaa menneisyyttä, jos raahaamme sen aina mukanamme tulevaisuuteen. Tämä koskee negatiivisen hautomisen ja vaikeroinnin lisäksi myös älyllisiä uskomuksia ja mielipiteitä.
8.12.6.226
Kuuntele

∫

This site is run by Paul Brunton-stiftelsen · info@paulbruntondailynote.se