Persoonattoman tarkkailijan rooli on vain alustava, ja se omaksutaan käytännölliseksi avuksi ehkä puolessa välissä matkatessa kohti päämäärää. Kun se on vakiintunut ymmärrykseen tulevaisuudennäkymäksi ja osaksi arjen käytäntöä, jotain tapahtuu itsestään: jakamaton Mieli nielaisee tarkkailijan ja tarkkaillun egon kehoineen ja maailmoineen.

Lähde: The Notebooks of Paul Brunton