Viimeinen sisäisen kokemuksen vaihe, syvin kontemplaation aste on silloin, kun itse kokija häviää, mietiskelijä katoaa, tietäjällä ei enää ole tiedon kohdetta — ei edes Yliminää — kaksijakoisuuden romahtaessa. Tämä aste on yläpuolella ylivertaisen ”Valon” kokemuksen, jossa Yliminä paljastaa läsnäolonsa visuaalisesti ylimaallisesti säteilevänä häikäisevänä aineena, valokeilana, pallona tai säteenä, joka nähdään joko suljetuin tai avoimin silmin, kfsitä kutsutaan jumalalliseksi pimeydeksi.
Lähde: The Notebooks of Paul Brunton | | | |